Sisältää kirjat Nalle Karvatassu lähtee maailmalle (1949), Nalle Karvatassu panee toimeksi (1950) ja Nalle Karvatassu ja Ruttana (1952)
Ruotsinkieliset alkuperäisteokset Nalle Lufs (1949), Nalle Lufs i farten (1950) ja Nalle Lufs och Skrutten (1952)
Suomentanut Terttu Liukko
Gummerus 2006
319 s.
Lapsuuteni kirjasuosikit - haasteessa on vuorossa iki-ihana Nalle Karvatassu, muistattekos sellaista hahmoa? Karhua, joka eräänä päivänä ei löydä äitiään, lähtee kotimetsästä, hyppää junaan ja matkustaa kaupunkiin? Junassa hän tapaa Laila-tyttösen, josta on hänelle melkoisesti apua. Vaikka on puhuva karhu, ei ole helppoa selvitä ihmisten kanssa. Metsässä kun ei ole kerrottu junamatkustamisesta, pöytätavoista, ostosten tekemisestä ynnä muusta. Vaikka Laila ja tämän isoäiti ovat Nalle Karvatassun apuna, ovat päivät täynnä kommelluksia.
- Nalle Karvatassu! huusi Laila vajoten ihan neuvottomana vanhaan nojatuoliin.
- Nalle Karvatassu! hän sanoi vielä kerran. - Onko sinusta tullut poliisi?
- Selvä se, sanoi Nalle Karvatassu. - Poliisi Kypärä on saanut virkavapautta. Lain nimessä.
Torvensoittaja nauroi ja heilutteli vimmatusti korviansa. Mutta Laila oli totisen näköinen.
- Nalle Karvatassu! sanoi hän yrittäen saada äänensä ankaraksi. - Oletko sinä sulkenut poliisi Kypärän putkaan?
Nalle Karvatassu katseli muualle.
- Jompikumpi meistä piti panna lukon taakse, sanoi Nalle Karvatassu. - Minusta sopi paremmin, että hänet suljettiin sinne. Enhän minä muuten olisi voinut tilata hunajapurkkeja!
- Millä sinä olet maksanut kaiken tämän hunajan, Nalle Karvatassu? kysyi Laila.
- En millään, vastasi Nalle Karvatassu. - Minun piti valita tahdoinko maksaa vai panna laskuun, ja annoin niitten panna laskuun, selvä se!
- Kuka on kaatanut mustetta joka paikkaan, Nalle Karvatassu? kysyi Laila.
- Ai tuota sinistä sotkua, sanoi Nalle Karvatassu. - Joo, se valui ihan itsestään, minä vain sorkin vähän sitä pulloa
- Ja kuka on antanut sinulle luvan pukeutua poliisiksi, Nalle Karvatassu? jatkoi Laila.
- Mutta täytyyhän jonkun olla poliisi, kun oikea poliisi istuu putkassa, sanoi Nalle Karvatassu.
Nalle Karvatassu on samaan aikaan hassu ja surullinen hahmo. Hän vähän häpeilee tietämättömyyttään ja aiheuttamiaan sekaannuksia, mutta onnistuu kääntämään asiat parhain päin. Lukijalla on kuitenkin koko ajan luotto siihen, ettei Nalle Karvatassu tee vahinkoa ilkeyttään, hänelle nyt vaan sattuu yhtä ja toista. Aika iso osa on ihmisten aikaansaannoksia, he kun monesti hätääntyvät karhun nähdessään. Tämä on myös melkoisen viisas hahmo. Esimerkiksi tilanteessa, jossa Laila ihmettelee ettei Nalle Karvatassulla ole matkatavaroita, tämä vastaa: "Voihan hammaspaidan ja yöharjan aina saada lainaksi. Pääasia kai on että itse sattuu olemaan mukana!" Laila puolestaan on samanoloinen pikkuvanha tyttö, kuin monissa vanhoissa lastenkirjoissa nuo noin 10-vuotiaat tytöt ovat (Tiinaa lukuunottamatta). Aina hillitty ja järjestyksestä huolehtiva. Saapa hänkin elämäänsä vauhtia uuden kaverin myötä! :)
Luin kolmen kirjan yhteisniteen, ihan vahingossa, kas kun en muistanut yksittäisten kirjojen nimiä. Enpä juuri muistanut tapahtumiakaan, ihan vaan joitain yksittäisiä juttuja. Muistan kuitenkin lapsuuden kirjastokäyntejä, ja muistan lainanneeni näitä kirjoja useamman kerran. Lapsena huomio kiinnittyi enemmän humoristiseen puoleen, varsinkin siihen kuinka hassua oli kun Nalle Karvatassu sanoo monet sanat väärin. Nyt aikuisena tarinasta löytyy myös se melankolinen vire, äidittömyys, erilaisuus, syyttäminen ja tuomitseminen ennen kuin kaikki asiaan liittyvät jutut ovat tiedossa... Onneksi sähellykset selvitetään ja sekä Nalle Karvatassu että lukija voivat jatkaa hyvillä mielin eteenpäin, kohti uusia seikkailuja.
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan "kirja jonka lukemista olet suunnitellut pitempään". Aina välillä olen tätä katsellut ja miettinyt että pitäisi tämäkin joskus lukea uudelleen ja testata onko tuttuja tapahtumia... No, nyt se on tehty! :)
Luin kolmen kirjan yhteisniteen, ihan vahingossa, kas kun en muistanut yksittäisten kirjojen nimiä. Enpä juuri muistanut tapahtumiakaan, ihan vaan joitain yksittäisiä juttuja. Muistan kuitenkin lapsuuden kirjastokäyntejä, ja muistan lainanneeni näitä kirjoja useamman kerran. Lapsena huomio kiinnittyi enemmän humoristiseen puoleen, varsinkin siihen kuinka hassua oli kun Nalle Karvatassu sanoo monet sanat väärin. Nyt aikuisena tarinasta löytyy myös se melankolinen vire, äidittömyys, erilaisuus, syyttäminen ja tuomitseminen ennen kuin kaikki asiaan liittyvät jutut ovat tiedossa... Onneksi sähellykset selvitetään ja sekä Nalle Karvatassu että lukija voivat jatkaa hyvillä mielin eteenpäin, kohti uusia seikkailuja.
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan "kirja jonka lukemista olet suunnitellut pitempään". Aina välillä olen tätä katsellut ja miettinyt että pitäisi tämäkin joskus lukea uudelleen ja testata onko tuttuja tapahtumia... No, nyt se on tehty! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti