keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Brian Selznick: Hugo Cabret

Brian Selznick: Hugo Cabret. Kuvaromaani
Englanninkielinen alkuperäisteos The Invention of Hugo Cabret. A Novel in Words and Pictures
Suomentanut Helene Bützow
Tammi 2008







Hugo Cabret on upea kirja, joka sopii kaikenikäisille. Päähenkilö Hugo on 12-vuotias, mutta ikä ei ole lainkaan olennainen asia tarinassa. Iso osa kerrotaan mustavalkoisena kuvituksena, mikä tuo mukaan aivan uusia ulottuvuuksia. Kuvitus alkaa usein yleiskuvana siirtyen kuva kuvalta lähemmäs, toisinaan ihan pieniin yksityiskohtiin asti. Lukija toimii katsojana ja saa tulkita kuvia tarinan osana. Kuvat kertovat ainakin yhtä paljon kuin sanat, välillä enemmänkin.

Hugo on orvoksi jäätyään muuttanut setänsä luo pariisilaisen rautatieaseman yläkertaan. Hänen tehtävänään on yhdessä sedän kanssa pitää aseman kellot toimintakunnossa. Sedän kadottua Hugo jää yksin. Hänellä on muistona isästään muistikirja sekä rikkinäinen mekaaninen mieshahmo. Hän haluaa saada hahmon korjattua, koska on varma että sillä on viesti hänen isältään.

Elämä yksinäisenä ja näkymättömänä on vaikeaa. Hugo joutuu välillä varastamaan ruokaa selvitäkseen hengissä. Koko ajan hän pelkää asemapäällikön huomaavan hänet ja toimittavan hänet orpokotiin. Erinäisten sattumusten jälkeen hän tutustuu ihmisiin ja löytää uuden maailman, paljon hienomman mitä osasi odottaa. Lelukaupan omistaja Papa Georges onkin jotain muuta kuin kauppias. Tämän holhokki Isabelle tunkeutuu puoliväkisin Hugon elämään ja yhdessä he selvittävät totuuden sekä Papa Georgesista että Hugon isästä.

Hugo ampaisi väkijoukon läpi silmät kyynelistä sumeina ja pujahti aseman muurikäytäviin. Hän meni nopeasti omaan huoneeseensa, veti oven perässään kiinni ja sytytti kynttilän. Hän kiiruhti seinustalla olevan laatikkopinon luo ja otti mekaanisen miehen esiin.

Hugolla oli ollut paljon tekemistä viimeksi kuluneen viikon aikana. Hän oli vihdoinkin saanut korjatuksi kaikki mekaanisen miehen rikkinäiset osat, ja hän oli irrottanut huolellisesti ne, jotka olivat ruostuneet käyttökelvottomiksi. Hän oli ommellut mekaaniselle miehelle uuden puvun ja öljynnyt ja kiillottanut koneiston. Mekaaninen mies piteli vihdoinkin upouutta, käsintehtyä kyvää, jossa oli erityinen metalliterä. 

Hugo siirsi kynttilän lähemmäksi.

Mekaanisen miehen selässä oli sydämen muotoinen, hopeareunainen aukko.

Lelukojulta lähtiessään Hugo oli puristanut vasemman kätensä tiukasti nyrkkiin, ja nyt hän avasi sen hitaasti.

Tarinaa kerrotaan vuorottelemalla tekstiä ja kuvaa. Tekstipätkät ovat maksimissaan muutaman sivun pituisia kerrallaan, sen jälkeen vuorossa on monta sivua kuvitusta ennen seuraavaa tekstipätkää. Hienoa on se, että kuvat eivät selitä tekstissä kerrottua, vaan jatkavat sitä mihin teksti päättyy. Seuraava tekstiosio puolestaan jatkuu siitä, mihin kuva päättyy. Kuvat ja sanat tukevat toisiaan ja muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Kuvien runsaus tekee paksusta, yli 500-sivuisesta, kirjasta nopealukuisen. Uskon, että kuvitus houkuttelee lukijoiksi myös niitä, jotka muuten karttavat paksuja kirjoja. Se on hyvä, koska Hugon tarina on jännittävä ja ajaton. Vaikka kirja on kirjastossa nuortenosastolla, olen kuullut että sitä on luettu iltasaduksi ekaluokkalaiselle. Mielestäni kirja sopii lapsille, koska tapahtumat eivät ole liian jännittäviä pienemmillekään, etenkin jos sitä luetaan yhdessä aikuisen kanssa.  

2 kommenttia:

  1. Voi, tämä on helmi! Oli ihan tyrmistynyt, kun kirjaa myytiin jossakin poistona viidellä eurolla! Kultakimpale, jonka kuvitus on aivan omaa luokkaansa! Hieno kirja! Ihana, että kirjoitit tästä.

    VastaaPoista