torstai 13. syyskuuta 2012

Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät


Lokkisaaren säpinät

Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät
WSOY 2012
111 s.








On se ihanaa olla kirjastotäti lasten- ja nuortenosastolla! Kun ei ole omia lapsia niin saa kuitenkin ammattinsa puolesta lukea lastenkirjoja. Kotimainen lastekirjallisuus on voimissaan: vanhat tekijät jyräävät yhä mutta saavat rinnalleen uusia tulokkaita.

Laura Suomelan esikoisteos on yhdistelmä jännitystä, seikkailua, isommaksi kasvamista sekä tyttöjen ja poikien välisiä koukeroita. Juho lähtee kolmipäiväiselle seurakunnan leirille ystävänsä Iston kanssa, mukana on joitakin luokkakavereita sekä rinnakkaisluokkalaisia. Tämä on Juholle ensimmäinen kerta yökylässä ilman vanhempia, ja koti-ikävä vaivaakin häntä miltei leirin loppuun asti. Leiripaikalla saaressa on paljon tekemistä ja ohjelmaa, niin että koti unohtuu aina välillä.

Yhtenä yönä Juho näkee järvellä outoa liikettä: vastapäiseen saareen viedään isoja laatikoita. Kun Juho kuulee saaren olevan asumaton, hän hoksaa jonkin olevan pahasti pielessä. Iston kanssa he päättävät selvittää, mistä on kyse. Seuraa veneilyä ja hiippailua mökissä, yöllisiä vessareissuja ja kiikaroimista sekä lopulta pakko kertoa asiasta jollekin. Tuo joku on ensin saaren isäntä Aulis ja tämän jouduttua pulaan ohjaaja Jyte. Lopulta selviää poikien ratkaisseen uutisiin asti päätyneen jutun.

Olimme jo kämppien luona. Sanoin Neealle vielä hyvää yötä ja menin hakemaan hammasharjan. Isto pesi hammaskalustonsa jälleen etusormella. Muut jätkät nauroivat kaksinkerroin Iston pelleilylle. Joona räki purskutusvedet kämpän seinään. Jyte komensi meidät sisälle siinä vaiheessa, kun Isto oli mennyt seisomaan isoon kannelliseen roskikseen ja aukoi luukkua vähän väliä huutaen: "Käki kukkuu."

Kun hepuli oli ohi, möngimme makuupusseihimme ja aika tuntui pysähtyvän. Odotimme ties kuinka kauan, että Lauri vihdoin tulisi illan leiripalaverista ja menisi nukkumaan. Nyt kun piti tarkoituksella valvoa, meinasin nukahtaa koko ajan.

Pojat kokevat monia jännittäviä hetkiä, mutta meno ei missään vaiheessa käy liian rankaksi pienellekään lukijalle. Tutkimuksia enemmän lukija saa jännittää, uskaltavatko pojat kertoa epäilyksistään. Epävarmuus ja pelko tulla nöyryytetyksi ovat esteenä lapsille siinä kuin aikuisillekin. Leirin isäntä ja apuisäntä sekä ohjaajat ovat vieraita ihmisiä, ja vahvaa luottamusta on vaikea rakentaa parissa päivässä. Juho ja Isto joutuvat tekemään ison ratkaisun: keneen he luottavat ja kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään puolustaessaan näkemyksiään.
Suomela säilyttää koko tarinan ajan lapsen mittakaavan. Juhon koti-ikävä ja yksinäisyyden tunne tulevat esiin pienillä mutta liikuttavilla ajatuksilla ja eleillä. Samoin Juhon ja Iston välinen pieni tyttöihin liittyvä konflikti on kerrottu niin, että ihmetyksen aiheisiin ja tunneskaaloihin on helppo eläytyä. Kerronnan ehdoton vahvuus onkin siinä, että hitaat tunteikkaat hetken vuorottelevat suoraviivaisen toiminnan kanssa. Kumpikaan puoli ei valtaa kaikkea tilaa, joten tarina on tasapainossa alusta loppuun saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti