Englanninkielinen alkuperäisteos Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
Suomentanut Virpi Vainikainen
Schildts & Söderströms 2012
350 s.
Katselin takakansitekstiä monta kertaa ja mietin, haluanko lukea kirjaa. Takakansi lupaa valokuvien heräävän "eloon goottisävyisessä fantasiaromaanissa". Fantasiakirjallisuus on jossain määrin tuttua, mutta ikinä ennen en ole lukenut goottihenkistä tai muuten traditiosta poikkeavaa fantasiaa. Kollegan suosituksesta otin kirjan viihdykkeeksi kuudensadan kilometrin automatkalle.
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille oli positiivinen yllätys. Mukaan liitetyt valokuvat antoivat kirjalle lisävoimaa. Henkilöhahmoista ei kerrottu paljoa, mutta kuvat veivät tarinaa syvemmälle. Kuvat toivat mukaan konkretiaa, niin että tarina tunkeutui lukijan iholle asti.
Tarinan päähenkilö on teini-ikäinen Jacob. Lapsena hän kuuli isoisältään tarinoita hirviöistä ja lapsista, joilla oli yliluonnollisia voimia. Isoisä oli itse asunut näiden lasten kanssa orpokodissa Cairnholmin saarella Walesissa. Vuosikausia Jacob uskoi tarinoihin, kunnes lopulta päätti niiden olevan höperön kertomia satuja. Isoisän kuoleman jälkeen hän kuitenkin saa käsiinsä vanhoja valokuvia sekä kirjeen. Niiden houkuttelemana hän lähtee isänsä kanssa saarelle, isä tekemään lintukirjaa ja Jacob etsimään totuutta.
Pian saarelle saapumisen jälkeen Jacob löytää orpokodin raunioituneena. Hän saa kuulla sen tuhoutuneen saksalaisten pommituksessa syksyllä 1940. Kaikki asukkaat kuolivat, paitsi hänen isoisänsä. Tieto saa Jacobin ymmälleen: neiti Peregrinen lähettämä kirje on päivätty viisitoista, ei yli kuusikymmentä, vuotta aiemmin. Hän palaa raunioihin yhä uudelleen. Eräällä tutkimusretkellään hän löytää lisää valokuvia ja törmää valokuvista tuttuihin lapsiin, jotka vievät hänet neiti Peregrinen luo. Tämä tietää Jacobin ja auttaa häntä voittamaan lasten luottamuksen.
Jacob kohtaa maailman, jossa eletään samassa paikassa mutta toisessa ajassa. Orpokoti toimii kuten ennenkin, mutta aikasilmukan sisällä se elää yhä uudelleen ja uudelleen tuhoutumisensa päivää syyskuussa 1940. Jacob joutuu vaikean valinnan eteen: palaako hän pysyvästi omaan aikaansa, jossa häntä pidetään mielenvikaisena näkemiensä hirviöiden takia, vai jääkö hän aikasilmukkaan uusien ystäviensä kanssa.
Kun viimeinenkin kylän mökeistä oli jäänyt taakse, luikahdimme hiljaa kärrystä, ylitimme harjun ja suuntasimme kohti metsää. Emma käveli toisella puolellani, ääneti ja ajatuksissaan, käsivarteni tiukasti otteessaan. Toisella puolella Millard hyräili itsekseen ja potkiskeli kiviä. Olin hermostunut ja ymmälläni, mutta samalla myös äärettömän jännittynyt. Jokin minusta aavisti, että pian tapahtuisi jotain tärkeää. Toisaalta mietin, milloin heräisin - milloin havahtuisin tästä merkillisestä houreunesta tai stressireaktiosta tai mitä tämä sitten olikin, poski omasta syljestäni märkänä Smart Aidin taukohuoneen pöydällä, miettisin, Olipa outo uni, ja jatkaisin mitäänsanomatonta elämääni.
Enpä herännyt. Me jatkoimme kävelyä, tyttö, joka osasi tehdä tulen paljaaseen käteensä, näkymätön poika ja minä.
Ennen lopullista valintaa Jacob joutuu vaaraan. Ikuista elämää ja maailmanvaltiutta havittelevat kalmiaat kaappaavat neiti Peregrinen sekä muita aikasilmukoiden hallitsijoita. Heillä on suunnitelma, joka onnistuessaan tuhoaisi maailman kaikissa eri aikatasoissa. Jacob ja lapset yhdistävät voimansa ja käyvät taistoon saarelle ujuttautunutta kalmiasta ja tämän kätyriä kuoriota vastaan. Heidän on taisteltava ja uhrauduttava, koska todellista vaihtoehtoa ei ole. Ilman vastarintaa seurauksena on varma kuolema.
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on erittäin hyvä ja koukuttava kirja melkein loppuun asti. Viimeiset sivut tuottivat pienen pettymyksen: tarina ei loppunutkaan. Loppu jää auki mutta jännittävään kohtaan, mistä voisi päätellä jatkoa olevan tulossa. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, jos tarinaan on suunniteltu useampia osia. Idea ja toteutus ovat kuitenkin niin omaperäisiä, että mielestäni kirjan sivumäärää olisi voinut lisätä ja lopettaa tarinan tähän. Nyt jää pelko, että mitä uutta toinen osa voi tuoda, mitä muuta kuin vaihtelevia vaaratilanteita ja taisteluita. Siis jos jatkoa joskus tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti