lauantai 28. heinäkuuta 2012

Nainen Hitlerin rinnalla - naiivi vai välinpitämätön?

Heike B. Görtemaker on koonnut tieteellisen elämäkerran Eva Braunista, naisesta, jonka nimi on kaikille tuttu mutta persoona tuntematon. Tähän asti. Eva Braun: elämä Hitlerin kanssa (Otava 2012) kuvaa päähenkilön lisäksi Hitleriä yksityishenkilönä. Görtemaker nojaa kirjeisiin, muistelmiin ja haastatteluihin huomauttaen niiden olevan usein sekä puutteellisia että ristiriitaisia. Epäluotettavuuden tärkein syy on se, että ihmiset ovat pyrkineet puhdistamaan oman historiansa kansallissosialistisen puolueen työntekijöinä tai rivijäseninä.

Görtemaker nostaa esiin Eva Braunin roolin Hitlerin lähipiirissä. Braunia ei nähty julkisissa tilaisuuksissa mutta taustalla hän oli koko ajan. Braun oli vain 17-vuotias tutustuessaan Hitleriin, ja alusta asti hän oli vaikuttunut miehestä. Hän oli pian tutustumisen jälkeen jo valmis seuraamaan tätä kuolemaan asti. Jäätyään ilman selkeää vastakaikua tunteilleen hän yritti saada Hitlerin valtaansa itsemurhayrityksillä. Yritys onnistui, ja hän sai jatkuvasti suuremman roolin, vaikkakin yhä epävirallisesti. Hän oli jatkuvasti Hitlerin lähellä mutta lähinnä vain emännöimässä juhlia, etenkin Obersalzbergissa. Työ valokuvaamossa mahdollisti matkustelun Hitlerin kanssa, näennäisesti työtehtävissä. Julkisivu heillä oli viileä mutta lähipiiri tiesi tai aavisti, mitä sen takana oli.

Eva Braunin roolia taustalla on korostettu, mutta Görtemaker kyseenalaistaa näkemyksen Braunista naiivina heitukkana. Hänen mukaansa Braunin - kuten muidenkin natsijohtajien lähipiirin naisten - on täytynyt tietää, mitä miesväki puuhaa.

Mutta eikö jo Hitlerin maailmankatsomuksen ja poliittisten näkemysten kritiikitön jakaminen riitä tekemään uhrista avustajan? Eikö diktatuurin vaarallisuus ole myös juuri tuollaisessa sokeassa seuraamisessa?

Nykyään onkin vahvistumassa näkemys, jonka mukaan natsipuolueen johtajien ja keskeisten toimijoiden vaimoja ei tarkastella enää ainoastaan riippuvaisina ja heidän elämäänsä sopeutuneina vaan heitä pidetään aktiivisina toimijoina, avunantajina ja jopa kanssarikollisina. Tämä muuttunut näkökulma on jo tuottanut tutkimuksia, joiden kiinnostuksen keskipisteenä ovat NSDAP:n naispuoliset propagandistit tai naiset, jotka työskentelivät SS:n koneistossa. Myös tähän saakka huomiotta jäänyttä SS-miesten aviopuolisoiden elämää ja heidän merkitystään SS-heimoyhteisölle on päästy valaisemaan. Tulos on ollut ennakoitavissa: naiset hyväksyivät heitä päivittäin ympäröivän "tappavan todellisuuden" passiivisesti tai aktiivisesti eivätkä yleensä pitäneet tapahtuneita asioita vääryyksinä. Rikollisten tekojen tukeminen oli selvästi "normaalia käytöstä" ja sellaisena yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Myös Eva Braunin ja muiden Berghofin suljettuun yhteisöön kuuluneisen naisten tapauksessa pitää kapeasta lähdeaineistosta huolimatta yrittää rekonstruoida heidän konkreettinen arkipäivänsä ja toimintansa natsivaltiossa ilman että antaa kansallissosialistisen propagandan naiskuvan, myöhempien vastuuvapausstrategioiden tai natsihallintoon sisältyvän miesten vallan myytin johtaa katsetta harhaan.

Görtemakerin kirja on erityisen kiinnostava siksi, että siinä sotasuunnitelmat ja politiikka jäävät taustalle. Keskiössä ovat yksityishenkilöt paitsi sotilasrooleissaan myös niiden takana. Yksityiset suhteet ja niissä vallalla oleva juonittelu sekä keskinäinen kilpailu avaavat lukijalle uuden näkökulman Kolmannen valtakunnan asioihin. Eva Braunin asema ja rooli on ollut keskeinen: hän on tuntenut kaikki ollen samalla ainoa, joka on pystynyt vaikuttamaan Hitleriin ja puhumaan tälle suoraan.

On mielenkiintoista pohtia, olisiko Eva Braun voinut tehdä 1900-luvusta toisenlaisen. Jos Braun olisi asettunut Hitleriä vastaan 1930-luvun alussa, olisiko tämä antanut periksi omassa vakaumuksessaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti